rosvo: (Default)
[personal profile] rosvo
- -

Huoneet pienenivät ja kävivät tummemmiksi.
Varjot pitenivät ja olivat elävämpiä kuin ihmiset.
Naurun tialla oli nyt hiljaisuutta,
hiljaista hiljaisuutta, syvää ja ankeaa
johon joskus - toisista, kaukaisista huoneista,
surussa uiskentelevista maailmoista -
kantautuivat Isoisän, virittäjän, ilottomat äänet
ovenpieleen, pöydänkulkmaan, ohimoluuhun kilahtaen;
kantaitui Isoäidin värisevä, ahdistunut veisuu,
joka oli eksynyt kuoleman rannattomille tasangoille
        löytämättä sieltä mitään majaa:

Sun haltuus, rakas isäni
Mä aina annan itseni
Mun sielun, ruumiin, tavaran
Ne ota Herra vastahan


Tai ehkä hän oli löytäynt, ehkä hän oli löytänyt
         majan, helman, vastaanottoaseman.
Ehkä olin itse koditon, ja luulin kaikkia muitakin
                                                            kodittomiksi.

Panna tyhjät päivät riviin sormin tyytymättömin
panna tyhjät palot riviin käsin nälkäisin
panna tyhjät rivit riviin ja olla ymmärtämättä

Tavoittaa varjoja, ottaa kiinni askeleita,
kiinnittää askeleet omiin pieniin kenkiinsä
          ja marssia kuin sotamies.

Lepattaa kömpelösti ja ymmällään kuin yöperhonen
          kahden hämärän maailman välillä:
toinen pelottava, kiehtova ja tuttu; toinen pelottava,
                                                      kadehdittu ja suuri,

tyly, töykeä ja luoksepääsemätön,
kummallista ylpeyttä täynnä.
Olla kummastunut ja tulla suuremmaksi,
kasvaa ja erota kaikesta lämpimästä pois,
käsistä, suudelmista, askeleista,
hellästä läheisyydestä esineiden.
Kaivata ja menettää jotakin sanomatonta,
oppia lukemaan ja erota yhä enemmän ja enemmän
vaistosta, tulla kodittomaksi,
se on yhtä kuin kadottaa todellisuus:

vapaan eläimet, jotka ymmärtävät
ilman sanojen raskasta välitystä;
käsittävät hyväilyn, sormien ajatukset,
lukevat sanomattomat tunteet, puhuvat silmillään,
joissa on metsien lämpö, sateinen hämäryys,
tuuli ja heijastukset, pilvet kaiken yllä.

Menettää ja menettää. Niin menetin esineiden sielun,
aineen olemuksen, sen mikä on
pintojen takana: ei suljettu tyhjyys,
vaan liike ja vapaus tarkoin järjestetty,

harmonia jonka voi kuulla sormenpäillään
kuin jokainen solu olisi kalvo tai kello,
viritetty värähtelyn mukaan.
Niin menetin korkeuden, tuolinjalkojen metsän,
solakat puut, syvän lämpimän yksinäisyyden
(maata aivan hiljaa maton nukkaan hautautuneena):

- -



Ote Eeva- Liisa Mannerin runosta Lapsuuden hämärästä
From:
Anonymous( )Anonymous This account has disabled anonymous posting.
OpenID( )OpenID You can comment on this post while signed in with an account from many other sites, once you have confirmed your email address. Sign in using OpenID.
User
Account name:
Password:
If you don't have an account you can create one now.
Subject:
HTML doesn't work in the subject.

Message:

 
Notice: This account is set to log the IP addresses of everyone who comments.
Links will be displayed as unclickable URLs to help prevent spam.

Profile

rosvo: (Default)
rosvo

May 2016

S M T W T F S
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
29 3031    

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Page generated Sep. 24th, 2017 01:32 am
Powered by Dreamwidth Studios